Lähdimme innolla kuuntelemaan fysioterapian uusista tuulista
asiantuntijoiden kertomana. Kahden päivän aikana meillä oli mahdollisuus
surffailla 12 eri fysioterapian erikoisalueiden luentokokonaisuuksilla. Kongressin
pääteemoina olivat syksyllä 2011 valmistuneet fysioterapiasuositukset:
sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus, kaatumisen ehkäisy ja päivitetty
polven ja lonkan nivelrikkopotilaan fysioterapiasuositus. Rinnakkaisohjelmista
valitsimme tuki- ja liikuntaelin fysioterapian sekä lääkehoidon ja kivun
patofysiologian. Välitauoilla tutustuimme tuoreisiin tutkimuksiin posterinäyttelyiden
avulla sekä näytteilleasettajien pisteisiin. Mm. nukkumisergonomiasta saimme
sekä käytännön kokemusta että teoriatietoa, jota voimme jakaa kuntoutujille.
Fysioterapiasuositukset on koottu näyttöön perustuvista
tutkimuksista. Alan asiantuntijoista koostuvat työryhmät päivittävät
suosituksia kolmen vuoden välein.
Sepelvaltimotautipotilaan fysioterapiasuosituksessa todetaan
säännöllisen kestävyysliikunnan ja voimaharjoittelun olevan keskeinen osa
kuntoutumista. Liikunnallinen kuntoutus on aloitettava jo sairaalavaiheessa ja
sen on jatkuttava läpi elämän, sillä liikunnallinen sydänkuntoutus suojaa
sydäntä uusintainfarkteilta. Liikunnan tulee olla riittävän kuormittavaa, jotta
vaikutus on riittävän tehokas.
Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisy on moniammatillista
yhteistyötä. Kaatumisten ehkäisyn perustana on sairauksien hyvä hoito,
monipuolinen ravinto sekä fyysinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Fysioterapeutin
ammattiosaamista tarvitaan ehkäisyn toteuttamisessa. Fysioterapian tulee olla
progressiivisesti etenevää lihasvoima- ja tasapainoharjoittelua vähintään ½
vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. On hyvä huomioida, että kaatuilu ei kuulu
normaaliin ikääntymiseen.
Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapiasuosituksen
keskeinen sanoma on, että terapeuttinen harjoittelu ja potilaan ohjaaminen
aktiiviseen, säännölliseen liikuntaan ovat tärkein osa kuntoutusta. Tarkkaa harjoittelun
annostelua ei tiedetä, mutta erään arvion mukaan harjoittelua tulee tehdä kolme
kertaa viikossa, puoli tuntia kerrallaan, vähintään kolmen kuukauden ajan. Fysioterapian tärkein tehtävä on aktiivisen harjoittelun
mahdollistaminen. Mahdolliset liikerajoitukset tulee hoitaa manuaalisella
terapialla. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia kipuhoitoja esim. akupunktiota ja
teippausta. Vedessä tehtävää
harjoittelua suositellaan, koska se saattaa vähentää kipuja maalla tapahtuvaa
harjoittelua enemmän.
Tuki- ja liikuntaelin fysioterapian uusista tuulista kertoi
OMT-fysioterapeutti Tiina Lahtinen-Suopanki. Hän tutustutti meidät uusimpaan
manuaalisen terapian työkaluun, faskiamenetelmään. Faskialla tarkoitetaan kehon
sidekudosrakenteita, jonka rakenteesta ja toiminnasta on saatu uutta
tutkimustietoa. Sidekudos muodostaa koko kehon kattavan anatomisen verkon,
jonka ”yhdistävä” toiminta ei ole pelkästään anatomista vaan myös
toiminnallista. Anatomisesti faskiat sitovat kehon eri rakenteita yhteen, ja lihassupistuksen
aikana ne faskiakerrokset liukuvat toistensa suhteen. Ylirasitukset, traumat,
operaatiot, tulehdukset yms. voivat aiheuttaa muutoksia liukumisessa, jolloin
hermopäätteet voivat ärtyä jo normaaliliikkumisessakin, kun liukuminen on
estynyt. Tämä aistitaan kipuna, liikerajoituksena, kireytenä ja paineen
tunteena, jotka ovat tyypillisiä myofaskiaalisen kivun oireita. Fysioterapiassa faskioiden kireyksiä voidaan
hoitaa manuaalisesti käsittelemällä.
Lisäksi saimme uutta tietoa sensomotoristen refleksien
vaikutuksesta liikekontrollin säätelyyn sensomotoriikan asiantuntijan Marko
Siivosen kertomana. Sensomotoriikka on aistien, aivojen, tukirangan ja
hermolihasjärjestelmän poikkitieteellistä toimintaa. Sen toimintahäiriöt voivat
näkyä tekniikkavirheinä, oppimisen esteinä, tuntua kipuna, esiintyä linjausten
pettämisinä, liikkuvuusrajoitteina tai jopa vammoina. Mahdolliset
toimintahäiriöt tulee laukaista asianmukaisella hoidolla ja harjoittelulla.
Sensomotorisen kuntoutuksen osaajia on Suomessa vain muutamia ja koulutukset
aiheen alkavat syksyllä.
Fysiatri Timo Pehkonen kertoi Suomen
lääkehoitojärjestelmästä, lääkkeiden vaikutusmekanismeista, eri sairauksien
lääkehoidon perusteista, lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä kivun
patofysiologiasta ja kivun lääkehoidon periaatteista. Hänen mielestään
fysioterapeuttien on hyvä olla tietoinen kuntoutujan lääkityksestä ja
lääkehoidon muutoksista, sillä niillä voi olla vaikutusta toimintakykyyn ja sen
harjoittamiseen. On hyvä huolehtia, että kuntoutujat ottavat lääkkeet säännöllisesti
ja siten, kun ne on määrätty. Lääkäri on vastuuhenkilö lääkkeiden määräämiseen.
Yleensä ikääntyvillä on käytössä monia
lääkkeitä. Monilääkitys voi altistaa kaatumisille ja erilaisten lääkkeiden
yhteisvaikutuksille. Käsikauppalääkkeiden käyttö muun lääkityksen ohella voi
aiheuttaa haitallisia muutoksia terveydentilaan.
linkissä lisää tietoa fysioterapiakongressista
