Kokemuksia toimintaterapeutin työstä Lapissa

Minä sain ilon kirjoittaa blogiin kokemuksistani Lapissa työskentelystä. Valmistuin toimintaterapeutiksi syksyllä 2011 Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen minulla oli edessäni sama kuin muillakin tuoreilla terapeuteilla – työnhaku. Enpä olisi vielä valmistumispäiväni arvannut, että työt lennättävät minut Rovaniemelle asti. Lukuisia kertoja olen saanut vastata kysymykseen ”Miksi ihmeessä lähdit niin kauas pohjoiseen töihin?”. No, syitä on monia. Minua houkutteli mahdollisuus työskennellä yhdessä Suomen parhaimmista työpaikoista, Tutoriksen tarjoama starttitonni sekä mahdollisuus kokea jotain uutta – muuttaa napapiirin pohjoispuolelle (ja se todella on extreme-kokemus koko elämänsä Etelä-Suomessa asuneelle). Tietysti halusin myös heti valmistumisen jälkeen päästä kokeilemaan siipiäni työelämässä ja tekemään oikeasti terapiatyötä.

menossa Tutoriksen Rovaniemen toimipisteeseen

Tutoriksen Lapin tiimin idyllisiä toimistotiloja

No millaista täällä Lapissa on sitten ollut? Kaikkia kokemuksia on vaikea pukea sanoiksi, mutta olen päässyt kokemaan Lapin karuuden ja kauneuden, ja kaikki tämä on todella mennyt luihin ja ytimiin. Yhden haasteen työhön on tuonut se, että koska meillä Tutoriksessa on yhteisöllisen kuntoutuksen malli ja me menemme asiakkaan luo, niin se tietää terapeutille pitkiä ajomatkoja ja paljon autossa istumista. Varsinkin täällä Lapissa ajamista riittää, minun alueitani ovat Rovaniemen lisäksi olleet Kittilä ja Kolari. Ajomatkoista riittäisi juttua vaikka kuinka. Kun tammikuussa ajoin ensimmäisiä reissujani Kittilään, sain välillä säkkipimeyden ja lumimyrskyjen keskellä puristaa auton rattia rystyset valkoisina. Kieli keskellä suuta olen ajellut myös Ylläksen jäisellä maisemareitillä. Kaamoksen väistyessä kevään tieltä alkoivat kuitenkin myös ajomatkat tuntua kevyemmiltä ja pääsin ihastelemaan kaunista Lapin luontoa. Juuri tuolla Ylläksen maisematiellä olen saanut ihastella kuvauksellisia postikorttimaisemia. Eipä ole joka tytöllä samanlaisia työmatkamaisemia. 

Nyt kevään ja kesän kynnyksellä on ajomatkoillakin huomioitava uusia asioita. Olen alkanut saada työmatkakavereikseni poroja. Tosin enää poro tien varressa ei ole niin erikoinen näky, että tekisi mieli joka kerta pysähtyä valokuvaamaan. Olen ottanut vinkkiä työkavereideni neuvosta – kun poro ruokailee tien varressa kaula maassa, niin se ei yleensä lähde toikkaroimaan tielle. Kun taas porolla on kaula ylhäällä, on syytä olla tarkkana. Keväällä olen myös saanut jännittää Kittilän päässä tulvien vuoksi. Ihan tielle asti tulvavedet eivät onneksi ole nousseet. Yksi ihana asiakkaani kuitenkin lupasi, että jos tiet ovat poikki tulvien vuoksi, niin minua tullaan veneellä hakemaan. Kaiken kaikkiaan autoiluni ovat kuitenkin sujuneet täällä oikein hyvin ja pikkuinen Fiat Puntoni on kuljettanut minua turvallisesti läpi Lapin läänin.

 työmatkatoveri

Niin ja ihmiset täällä ovat mukavia. Tuntuu, että täällä eletään rauhallisemmalla temmolla ja osataan välillä pysähtyä. Täällä ei tarvitse kantaa huolta, vaikka jäisi autolla tien varteen. Apua saa varmasti. Myös monet asiakkaani ovat niin mukavia, että jään heitä varmasti kaipaamaan, kun muutan pois. Paljon tukea olen saanut myös työkavereiltani, Lapin tiimiläisiltä. Heidän puoleensa olen voinut kääntyä mieltä askarruttavissa asioissa. Tietysti minua on myös ilahduttanut saamani lämmin vastaanotto.

vappuna 2012 laskettelemassa Levillä

Vaikka minusta ei pysyvästi Lapin tytärtä tullutkaan, niin paljon olen saanut arvokasta työ- ja elämänkokemusta. Otin riskin, kun lähdin tänne ja todellakin – riskien otto kannattaa. Välillä kannattaa haastaa itseään pois omalta mukavuusalueeltaan. Siinä saa paljon tilalle ja löytää itsestään uusia puolia. Ennen kuin lähden kohti uusia tuulia, on minulla vielä kesä aikaa nauttia Lapin kauneudesta ja yöttömästä yöstä. Ja niin kuin moni on todennut, kun on kerran Lapissa käynyt, niin kaipuu sinne vie aina takaisin.

Täällä on ollut ilo toimia!

Mukavaa kesää toivottaa,

Elina        

Yhdessä liikkumisen iloa ja henkistä voimaa työhön!

  ExtremeRun (Vantaa) & There`s no Harri  (Helsinki) -  19.5.2012

-       

Tutoriksen tiimi

Tutoriksella työhyvinvointi tarkoittaa johdon ja työntekijöiden työhön liittyvää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.  Tutoriksen työhyvinvointia ylläpitävän toiminnan tavoitteena on ylläpitää ja tukea henkilökunnan työkykyä ja työssä jaksamista. Henkilökuntaa kannustetaan pitämään huolta psyykkisestä ja fyysisestä kunnostaan. Vuosittain olemme järjestäneet kulttuuri- ja liikuntamatkan, jossa Tutoris kustantaa osallistumismaksun liikunta- ja kulttuuritapahtumaan. Tänä vuonna matka järjestettiin Helsinki/Vantaalle 18.5.2012, jossa päivällä kuntoiltiin ExtremeRunissa ja illalla otettiin rennosti Pasilan teatteristudiolla There`s no Harri –komedian viihdyttämänä.

ExtremeRun starttasi Vantaalla Hakunilan urheilupuistosta puolen päivän jälkeen aurinkoisessa säässä ja hyvässä hengessä Jaajo Linnonmaan pitäessä showta kisailijoile. Matkaan lähti kaiken kaikkiaan yli 3000 mitä erilaisimpiin asuihin pukeutuneita osallistujia. Toiset näyttivät ottavan reitin tosissaan ja toiset enemmän retkimielellä, kuten mekin J 18 tiimiläisen voimin lähdimme selvittämään Via Dolorosaa eli 8km:n lenkkiä, jossa oli läpäistävänä 17 estettä. Tsemppasimme toinen toistamme esteiden tullessa eteen, sillä selvittävänä oli mm. yli kymmenen metriä korkeat "Goljatin portaat", vettä syökseviä tykkejä, ylitettäviä autonromuja, rapaisen ja kylmän Vantaanjoen ylitys kahdesti, rengasvalleja ja läpi ryömittäviä putkia! Loppu hyvin kaikki hyvin, me selvisimme siitä! Jokainen voitti radalla varmasti itsensä, sillä haastetta riitti! Osa porukasta jäi nauttimaan kisatunnelmasta urheilupuistoon, toisten kiiruhtaessa kisabussilla ja junalla hotellille katsomaan Suomen Leijonien pronssipeliä. 

Lisää Goljatin portaat ylitettiin kahteen kertaan!

Kun muta ja rapa oli saatu päältä pestyä, oli aika alkaa kaunistautumaan illan teatteriesitystä varten. Ennen teatteria ehdimme nauttia murua rinnan alle ja ei muuta kuin taas menoksi! Hyppäsimme lähijunaan kohti teatteristudio Pasilaa. There`s no Harri oli rattoisa komedia, joka kertoi Hurry Up Henkilöstöpalvelut Oy eli HUH Oy:n omistajakaksikon tarinasta heidän alkaessaan itse ruumiillisen työntekijöiksi. Esitys koetteli sopivasti nauruhermoja, ja sai lopussa jopa herkimmän katsojan silmään kyyneleen. Esityksen päätyttyä jatkoimme iltaa kukin tavallaan; kotona, Extreme afterRunissa tai Helsingin yöelämässä. 

Pohjoisesta lentäen Helsinki/Vantaalle viikonlopuksi matkanneena voin sanoa, että erittäin mukava ja virkistävä viikonloppu on takana. Etelässä oli jo kesä ja lämmin, toista oli laskeutua Rovaniemen kentälle, sillä ikkunasta näkyi vielä lumivalleja! Kiitos kaikille mukavasta seurasta, ja kiitos kuuluu myös työnantajalle, kun meillä on mahdollisuus saada kokea tällaisia asioita työkavereidemme kanssa.

Terveisin: TyhyVastaava Teija Hyrkäs