”Koita nyt hiffaa, se ois mummosta tosi kliffaa”

Valtakunnallinen Vanhustenviikko 6.10.-13.10.2013

Rööperiläinen rap-mummo Eila Nevanranta osuu räppisanoituksillaan arkaan paikkaan. Eila kannustaa Mummo Rap:ssaan soittamaan omalle mummolleen - Soita tai mee käymään, se vois olla sulle tosi palkitsevaa. Niinpä. Milloin viimeksi kävin/kävit mummoa ja pappaa moikkaamassa? Onko siitä jo kuukausi aikaa vai jo enempi. Aika menee nopeasti. Ruuhkavuodet, ei ehdi, ei kerkeä. Vai onko kysymys jostain muusta kuin ehtimisestä? Monille itselle tärkeille asioille löytyy tarvittaessa aika kiireisestäkin aikataulusta tai jos ei löydy, tilaa raivataan. 

Mummot ja papat, elämänkokemus ja ne tarinat - kuinka paljon niistä voisimmekaan oppia. Valitsemmeko mummon luona vierailun tilalta lenkille menon? Lenkilläkin kun pitäisi ehtiä käydä. Mutta entä jos menisinkin yhdessä mummon kanssa lenkille? Ei välttämättä hikilenkki, mutta varmasti mieleenpainuvampi kuin ne verenmaku suussa yksin tehdyt. Eiköhän siis raivata kalentereista aikaa mummoille ja papoille – se on palkitsevaa!

Eilaa lainaten: ”Mee moikkaan nyt tai sen aika voi olla mennyt!”

Mirva Saarela, Kehitysjohtaja Asumispalvelut, Tutoris Oy

Turhauttaa kun suusta ei tule ymmärrettävästi se mitä ajattelen

Markku on puheterapia-asiakkaamme, joka haluaa jakaa tarinansa kanssamme.

"Minulla oli aivorungon verenvuoto heinäkuussa 2012. Menetin sen seurauksena mm. puhekykyni ja kun se vähitellen palautunut, niin puheeni oli ja on hyvin dysartrista. Kohtaus ei onneksi vaikuttanut ajatteluuni, ymmärrykseeni tai muistiini. On hyvin turhauttavaa, kun suusta ei tule kovin ymmärrettävästi ulos se, mitä ajattelen. Ole siinä sitten vastaanottaja. Kohtauksen seurauksena tuli myös nielemisvaikeus, jota edelleen korjataan DPNS-menetelmällä puheterapiassa.

Sairauteni alku meni erinäisten hallusinaatioiden vallassa ja kuntoutus aloitettiin syyskuussa 2012 ollessani Tammenlehväkeskuksessa ja jotakuinkin läsnä tässä maailmassa. Kuntoutukseen sisältyi myös puheterapia.

Ollessani kotikuntani Ylöjärven Kumukkeessa minulle sanottiin, että toiseksi puheterapeutiksi tulee Mervi  Tutorikselta. Etukäteen ajattelin, että voi ei, taas uusi henkilö, johon pitäisi tutustua. Vastahan minulla oli vaihtunut paikka ja sen seurauksena kaikki hoitajat.

Varsin pian kuitenkin totuin Merviin ja hänen tyyliinsä työskennellä. Voisi kai sanoa, että kemiat kohtasivat. Mervi kävi kerran viikossa vuoden 2012 loppuun asti. Kun joulu tuli ja hoitosuhde loppui, en ajatellutkaan näkeväni häntä enää koskaan, mutta kuinkas kävikään…

Moninaisten vaiheiden jälkeen päädyin keväällä 2013 asumisvalmennukseen Validiaan. Minulta oli aiemmin kysytty, toivonko puheterapeutikseni Validiassa Mervin vai erään toisen henkilön. Asiaa ei tarvinnut edes miettiä. Ilmiselvä valintani oli Mervi ja sain mitä halusin. Validiassa DPNS-kuntoutus jatkui ja vaikka se joskus tuntuu hyvin ikävältä - ja ulkopuolisesta kenties näyttää hurjalta  - se on palkitsevaa. Oman edistymisen huomaa ja siellä missä ei aikaisemmin tuntunut, olikin äkkiä tunto. Sitä on vaikea kuvitella, kuinka raskasta fyysistä työtä nieleminen ja puhuminen voivat olla. Myönnän, että minun on yhä vaikeaa ymmärtää, että terapeutti voi riemuita siitä, kun lähes tyhjennän vatsani sisällön hänen syliinsä - Mervi vitsailee, että puheterapeutin pitää olla hieman sadisti. Uskon sen, sillä siistiä ja nättiä harjoittelu ei ole.

Toinen puheterapeutti keksi alkuvuodesta 2013 kokeilla sorbettia ja sen jälkeen ongelmana on ollut lähinnä valinnanvaran heikkous. Olisiko tässä bisnesidea jollekin? En kestä enää sitruunaa, kiitos vaan, mutta suklaasorbetti olisi tosi jees. Vielä enemmän kaipaan suolaisia makuja, vaikkapa kalakeittosorbettia.

Sen lisäksi, että Mervi hallitsee DPNS-tekniikat, hän on kirjoittanut lukemattomia lausuntoja sekä huolehtinut kommunikaatiovälineistäni. Mervi myös merkitsee toimistolta käsin terapiat käyttämääni Google-kalenteriin. Homma toimii kannaltani sujuvasti. Mervi on ammatiltaan puheterapeutti, mutta on hän joutunut tekemään muutakin. Päiväni eivät aina ole olleet kovin aurinkoisia ja hän on ollut tukenani näinä hetkinä.

Kohtaukseni ensimmäisenä vuosipäivänä 19.7. hoitosuhde jatkuu edelleen ja viime aikoina olemme nauraneet mm. ruokalapuille (en kommentoi mitenkään hiusten väriä), silmälaseilleni ja ties mille. Mervi on yksi niistä tärkeistä henkilöistä, joihin olen viimeisen vuoden aikana tutustunut.

Kesälomalla 2013 Mervi vaihtoi sukunimensä avioitumisen myötä. Onnea vielä kerran!

Mikäli haluat seurata blogiani, löydät sen osoitteesta http://notlocked-in.blogspot.fi/. Blogi kattaa tapahtumat heinäkuusta 2012 eteenpäin ja sen “haamukirjoittajana” on ystäväni Minttu Hapuli. (Tätä postausta ei kuitenkaan ole haamukirjoitettu vaan ainoastaan haamueditoitu :-) Blogissa mennään viime kevättalvessa ja Mervikin tulee kirjoittamaan blogiini!

Näillä näkymin pääsen kotiin - jossa on jo aloitettu muutostyöt - tänä syksynä. Kaipaus perheeni luokse on valtava!"

-Markku

Tigersit ja tutorit ottivat mittaa toisistaan Kokkolan viheriöllä

Kokkolalainen erityisjalkapallo on vahvistanut asemaansa tänä vuonna.  SM-sarjassa pelaavan, vuonna 2003 perustetun GBK Tigersin rinnalle perustettiin keväällä juniorijoukkue, jossa pelaa 7-16-vuotiaita lapsia ja nuoria.

Erityisjalkapallotoiminnan Kokkolassa käynnistänyt joukkueenjohtaja Kaj Luokkala kertoo, että innokkaita junioripelaajia löytyi mukavasti mukaan toimintaan heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien. Konkarit ja juniorit harjoittelevat yleensä omissa treeneissään vastuuvalmentaja Henna Sillanpään johdolla, mutta kesäkauden päättäjäisiksi järjestettiin yhteisharjoitukset. Mukaan pelaamaan saivat tulla myös huoltajat, huoltojoukot ja tutorit.

Jotta pelissä vierailijoilla olisi mahdollisuuksia pärjätä Tigerseja vastaan, tuomari päätti jakaa kaikki peliin osallistuvat kahteen sekajoukkueeseen. Pelin alettua kentällä riitti vauhtia ja pallosta kisailtiin toden teolla.

Pelin ilmapiiri oli kannustava, joukkuetoverit tsemppasivat toisiaan ja onnistumisista iloittiin yhdessä. Suurin osa maaliyrityksistä tyssäsi hyvään maalivahtipeliin sekä puolustajiin, jotka rohkeasti pallon eteen. Peli eteni tasaväkisesti, ja lopulta maaliverkko heilui vuoronperään sekä sinisen että punaisen joukkueen maaleilla.

Tiukan ottelun peliajan päättyessä tilanne oli tasan 2-2. Voitto ratkaistiin rangaistuslaukauskisalla, josta voiton vei punainen joukkue. Reilun pelihengen mukaan ottelu päätettiin joukkueiden kättelyyn. Pelin jälkeen pelaajat nauttivat pientä välipalaa ja suunnittelivat tulevia turnauksia. 

Tutoris Oy:n ja Tigersin yhteistyö on jatkunut kaksi vuotta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun Tutorit ja Tigersit pääsivät ottamaan mittaa toisistaan. 

-Reilusta pelistä kiittäen aluejohtaja Leena Kärki

Lisää kuvia pelin tiimellyksestä löytyy Tutoriksen facebookista.

Muistelua, iloa ja yhdessäoloa

Muistelua, iloa ja yhdessäoloa

 



”Kyllä on paljon jäänyt elämästä paitsi kun ei oo päässyt laulamaan.”

 ”Ei oo kyllä ikinä ollut tällaista!”

Kahden viikon verran muistelua, naurua, laulua ja yhdessäoloa on nyt takana Koivukylän hoivakodissa Vantaalla. 

Me Uudenmaan aluekeskuksen kesätyöntekijät, Sara ja Veera, pidimme muistelukerhoja Koivukylän hoivakodin asukkaille kolmena päivänä viikossa, tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. 

Kerrallaan 7-10 hoivakodin asukasta kokoontui aamu- ja iltapäivisin tunnin ajaksi Koivukylän hoivakodin viihtyisään oleskelutilaan muistelemaan menneitä aikoja ja tapahtumia, jutustelemaan, visailemaan ja laulamaan. Ryhmiemme tavoitteena oli virkistää muistia ja mieltä, harjoittaa kommunikointitaitoja sekä tutustua paremmin muihin asukkaisiin.

Kerhojemme pääohjelmana oli menneiden asioiden, henkilökohtaisen elämän kuin myös historiallisten tapahtumien muistelu ryhmäläisten omien valokuvien ja meidän esittämien kuvien avulla. Ryhmäläiset saivat vapaasti kertoa itselleen mieluisista, mieleen tulevista asioista. Juttu luisti mukavasti, joskin välillä meidän ohjaajien tuen ja keskustelun ohjauksen avulla. Alkukankeudesta päästiin hetkessä, ja ryhmäkerta toisensa jälkeen oli tunnelmaltaan rattoisampi toisiin tutustumisen myötä. 

Kerhojemme tunnelmia kuvaavatkin eri kerhokerroilta nappaamamme ryhmäläisten kommentit:

”Kivaa ja rattosaa on ollut. Toivois vaan että kerho jatkuis…”

”Ihana kun jaksatte meidän vanhusten kanssa olla!”

Yhdellä kerralla ohjelmana oli valokuvaus. Jokainen ryhmäläinen sai valokuvata valitsemansa asian kerhotilastamme. Avustimme kuvauksessa tarvittaessa. Paras palaute tehtävän onnistumisesta meille kerho-ohjaajille olivat riemukkaat huudahdukset valokuvien ilmestyessä seinälle ja kuvaajien tunnistaessa itsensä ja kaverinsa kuvasta!

Toiseksi viimeisen ryhmäkerran vietimme lauluvisan parissa. Tunnettujen laulujen sanat muistuivat hyvin kerholaisten mieleen melodian ja kuvatuen avulla, ja lopuksi laulu raikui pianon säestyksellä.

Voimme vain kiittää mieleenpainuvasta kesätyökokemuksesta Tutoriksella!

Sara, logopediopiskelija

Kippuravarpaan viekas apuri Korppi Kelju

Heippa!

Kesätyöntekijöiden viimeinen työviikko on kohta lopuillaan ja kesäloman alku lähenee. Viime viikolla kerhot päättyivät ja tällä viikolla olemme tehneet haikein mielin raportteja kerhoista ja miettineet kehitysehdotuksia jatkoa varten. Otimme myös videoyhteyden muiden kaupunkien aluekeskuksiin ja kävimme läpi, miten kerhot ovat kaikilla sujuneet. Merirosvokapteeni Kippuravarpaan viekas apuri Korppi Kelju on ollut kesän aikana kiireinen, sillä kävi ilmi, että Korppia on nähty Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kajaanissa! 

Meidän ohjaajien mieltä lämmitti erityisesti lapsien ja vanhempien antama positiivinen palaute. Kiitosta saivat muun muassa merirosvoteema ja upeat ohjaajat – hyvä me! Me ohjaajat haluamme vuorostamme kiittää urheiden merirosvoseikkailijoiden reippautta ja erinomaisia aarteenmetsästysvaistoja. Ilman pikkumerirosvoja aarretta ei olisi löytynyt!  Olemme kuulleet huhua, että Kippuravarpaalla on kätkettynä lisää aarteita. Nyt  viestinviejämme Kelju sekä me ohjaajat levähdämme loppukesän ja kutsumme apureita uudestaan syksyllä etsimään uusia aarteita kanssamme.

Tutoris on ollut aivan ihana kesätyöpaikka. Työkaverit ovat olleet ystävällisiä ja hauskoja persoonia, ilmapiiri on ollut positiivinen ja puitteet ovat hienot. Kiitos, että saimme olla tämän kesän osana Tutoriksen mahtavaa tiimiä!

Tintti

Pullopostia Oulun torirannassa

Heippa hei, 

nyt on Oulun kesätyöntekijöiden kuulumisten kirjoitteluvuorossa Sari. Kolmas ja samalla toiseksi viimeinen työviikko on nyt takanamme ja pääsimme juhannuksen viettoon. Viikko kului pääasiassa hurrrjan merirosvokerhon ympärillä. Maanantaina kokosimme kerholaisille muistoksi jäävää kesäpuuhapakettia, työstimme kaikille diplomit, rustailimme raporttia edellisen viikon merirosvoseikkailuista ja hankimme välipalaevästä ja viimehetken lisähankintoja viikon kerhoja varten.

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivätkin sitten taas kerhoillessa. Meitä merirosvoja askarruttivat muun muassa Oulun torinrantaan huuhtoutuneet pullopostit, jotka osoittautuivat tulleen hyvin kaukaa mustilta meriltä. Hienosti saimme ratkaistua kirjeiden sisällön, sillä seikkailijamme osoittivat taas mahtavaa älykkyyttä ja päättelykykyä. Saimme myös entistä enemmän puhtia aarteenmetsästykseen, kun Korppi Kelju kertoi kirjeissään, että hänen pyrstösulkansa jo nykivät merkkinä siitä että aarre on aivan lähellä.

 Toinen ryhmä kävikin keskiviikkona Ainolan puiston sokkeloissa virittelemässä aarteenpiilotus- ja etsimistaitojaan ja hiomassa yhteishenkeään mukavilla leikeillä. Torstaina oli sitten vuorossa seikkailurata, jonka akrobaattiset ja kielelliset tehtävät ratkaistuamme löysimme vihdoin ja viimein sen oikean Merirosvopäällikkö Kippuravarvas Koukkunokka Poskiparta Hurjamielisen aarteen! Aarre löytyi lopulta hurjan ja pimeän kellarin perukoilta, ja sisälsi löytäjälleen kaikkea hienoa. Ainoastaan ”harmaa, lämmin ja pehmeä, omistajalleen tärkeä” meidän piti jättää arkkuun. Se osoittautui pariksi harmaita villasukkia, joten sen jätimme päällikölle ja saimme itsellemme kaiken muun.

Nämä kaksi viikkoa tuli itsekin elettyä puoliksi mielikuvitusmaailmassa lasten kanssa, ja tutustuttua ihaniin pikkuseikkailijoihin, joten hyvästit olivat tietysti hieman haikeatkin. Oli ihanaa nähdä lasten viihtyneen kerhossa, ja kuulla vanhemmilta hyvää palautetta kerhon päätteeksi. Nyt on hyvä ponnistaa juhannuksen jäljiltä uuteen viimeiseen työviikkomme yhdessä loistavan tiimimme kanssa J.

Hulabaloobalai terveisin,

Sari