Joulua odotellessa, touhua ja puuhaa Tutoristalossa

Mitä on työhyvinvointi ja mistä asioista se oikeasti koostuu? Se on jokaisen työntekijän asennetta ja arjen pieniä tekoja itsensä sekä työyhteisönsä hyväksi. Se on toisen huomiointia ja kuuntelua, kuulluksi tulemista, toisten vahvuuksien sekä heikkouksien hyväksymistä. Toisten huomiointi ei maksa meiltä mitään. Pieni panostus on lopulta suurta. Näin joulun alla sitä ajattelee ja muistaa enemmän työkavereitaan, joiden kanssa viettää paljon aikaa viikosta. Keskimäärin 38 tuntia viikossa. Miten sen ajan haluaa käyttää? Töissä tehdään töitä, mutta siellä pitää myös viihtyä ja siihen viihtymiseen jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Aina ei ole hyvä päivä, mutta itse voimme vaikuttaa siihenkin kuinka hyvänpäivän teemme muille. Olemme vastuussa työyhteisössä muistakin kuin itsestämme. Oman viihtyvyytemme voimme vaikuttaa sillä miten kohtelemme työyhteisössä työkavereitamme.

Pieni on suurta

Jo aamulla työpaikan oven avatessamme teemme valinnan siitä millainen minun ja työkavereitteni työpäivä tulee olemaan. Hymy ei vaadi paljon, eikä sana hyvää huomenta. Molemmat ovat ilmaisia. Työpäivä sisältää paljon työasioiden hoitamista; miksipäs päivästä ei voisi viettää silloin tällöin pienen hetken myös touhuillen muita asioita kuin työjuttuja esim. jumpaten, askarrellen? Yhdessä tekemisen ja touhuilun kautta tulemme tietoisemmaksi työkavereiden mielenkiinnonkohteista sekä muistakin rooleista kuin työroolista. Työkaverin tunteminen on merkityksellistä. Tutoriksella vietimme pienen hetken n. 30min ajan tehden koruja ja heijastimia. Puuhaa ja Touhua tuokiossa kuului iloista naurua, innostusta yhteiseen tekemiseen, riemua siitä, että sai itse tehtyä lahjan joko itselle tai jollekin toiselle. Antamisen riemua. Touhutessamme yhdessä ajatuksemme olivat tässä ja nyt! ei menneessä eikä tulevassa vain siinä yhteisessä hetkessä sekä tekemisessä.

 

Haluankin tällä kirjoituksella toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja yhdessä tekemisen riemua kaikkiin työyhteisöihin uudelle vuodelle 2013. Töissä tehdään töitä, mutta töissä saa ja pitää myös viihtyä. Toisia kuullen ja erilaisuuttamme arvostaen.

 

Yhdessä on Ilo toimia ja touhuta J

Touhu- ja puuhaterveisin: Marjo Alalauri, Aluejohtaja fysio- ja toimintaterapeutti, Turvallisuuspäällikkö, ratkaisukeskeinen työnohjaaja opiskelija

Puheterapiaa monella eri kielellä

Vaasassa on paljon kaksikielisiä ihmisiä, jotka puhuvat sujuvasti sekä suomea että ruotsia. Sitten on myös henkilöitä, joiden äidinkieli ja vahvempi kieli on ruotsi, mutta jotka kuitenkin ymmärtävät myös suomea – ja toisinpäin. Itse lukeudun näistä jälkimmäisimpään ryhmään, tosin ymmärtämisen onnistuminen riippuu paljon myös kontekstista ja käytettävästä sanastosta. Kaupungin kaksikielisyyden vuoksi suomenkielinen henkilö saa täällä ruotsin kielen suihkuja vähän väliä. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä olevat henkilöt palvelevat asiakkaita molemmilla kielillä. Kaupan kassalla myyjä sanoo loppusumman yleensä ensin suomeksi, sitten heti perään ruotsiksi. Kun maksat, hän vastaa: ”kiitos, tack!”. Myös paikkojen tienvarsikyltit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi. Jos alue on enemmän ruotsinkielinen, lukee kylteissä ensin ruotsinkielinen nimi, ja vasta sitten suomenkielinen. Olenkin seurannut kylttejä erityisellä mielenkiinnolla: miksi Melaniemi on Melmo, mutta Huutoniemi onkin Roparnäs? Pieniä kielisuihkuja olen saanut myös työssäni kokea tehdessäni yhteistyötä eri ammattilaisten kanssa. Eräänkin asiakkaan luona toimimme erään toisen puheterapeutin kanssa kahdella kielellä, koska molemmat kyllä ymmärsimme toistemme äidinkieltä, mutta sen puhuminen tuntui paljon haastavammalta. Myös alueen puheterapeuttien tapaamisessa kuulen paljon ruotsia, koska siellä jokainen saa puhua omaa äidinkieltään.

Vaasassa on paljon maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. On jo melko yleistä, että asiakkaidemme äidinkieli ei ole kumpikaan kotimaamme virallisista kielistä, vaan jokin aivan muu, esimerkiksi somali tai arabia. Tällöin puheterapiassa käytettävä kieli määräytyy sen mukaan, minkä kielen perhe on valinnut vieraaksi kielekseen (suomi tai ruotsi). Usein pienet puheterapia-asiakkaat saattavat kuitenkin yrittää kommunikoida puheterapeutille myös omalla äidinkielellään. Minä olen oppinut jo ainakin sen, että arabian ”ai”-sana tarkoittaa suomeksi ”kyllä”. Yhteistyöpalavereihin kutsutaan usein tulkki mukaan, jotta jokainen voisi puhua omaa äidinkieltään. Mikäli jokin asia jää epäselväksi, voidaan sitä yrittää selvittää myös englanniksi.

Puheterapiassa käytetään usein puhuttujen kielten lisäksi myös vaihtoehtoisia kommunikointimuotoja, jotka voivat korvata puheen tai tukea sitä. Näitä ovat esimerkiksi esineillä tai kuvilla kommunikointi ja tukiviittomien käyttö, eräänlaisia kieliä nekin. Puheen puuttuessa tai ollessa epäselvää henkilö voi ilmaista haluamansa asian näyttämällä sen vaikkapa kuvakommunikointikansiosta: ”minä – haluta – puhaltaa – saippuakuplat” tai hän voi puhuessaan viittoa ”haluta, saippuakuplat”. Näin viesti tulee vastaanottajalle selkeämmin perille edellyttäen tietysti, että hän ymmärtää vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä.

Päivittäisessä työssään puheterapeutin täytyy siis hallita useita kieliä, asuipa hän missä tahansa. Ja se onkin tämän työn yksi iso rikkaus!

 

IPad kuntoutuksessa

Terveiset Kuopiosta. Toimintaterapeutin työhön valoa on tuonut teknologia. Tutoris on hankkinut jokaiseen aluekeskukseen IPad:t, joita on otettu ilolla vastaan. Aluksi itse pyörittelin laitetta käsissäni tuumien ”mitä minä tällä teen???”  Alkuun IPad kulkikin mukanani käyttämättömänä, mutta melko pian aloin huomata sen hyödyn yhtenä terapia menetelmänä.  Aloitin ottamaan kuvia asioista, jotka innostavat terapiassa lapsia, kuten kuvia siskoni kissanpennuista. Kissoja rakastava lapsi asiakkaani jaksoi työskennellä tarmokkaammin, kun luvassa oli tunnin lopussa kissojen kuvien/videoiden katselua. Toisella asiakkaallani, jolla on haastetta kynän käytössä , kissojen kuvat inspiroivat häntä yrittämään jäljentää kissojen kuvia paperille. Paperille tuli lähinnä möykky, mutta möykyllä oli kuvan mukaiset värit ja se oli meistä molemmista todella hieno, värikäs kissa. 

Useat terapia lapsistani pitävät heidän omista kuvistaan ja/tai videoistaan. Vanhemmilta kuvaus luvan saatuani, olen kuvannut lapsia heidän liikkuessaan. Esimerkiksi hyppysarjoja harjoiteltaessa, kuvaaminen on auttanut sitkeämpään yrittämiseen yhä uudelleen tai asentotuntoharjoituksissa ”seiso X –asennossa”, lapset ovat malttaneet olla vaaditussa asennossa pidempään.   Kuvia/videoita yhdessä tarkastellessa lapsi näkee itse onnistumisensa ja niistä voi innoittaa harjoittelijaa lisää – ”huomaatko tuossa kohti hyppysarjoissa Sinulla on niin kova vauhti, että meinaat ihan kaatua. Kokeileppa uudelleen hieman rauhallisemmin, niin jospa et silloin horju.” Ja taas kuvataan ja innostutaan, kun harjoitus menee paremmin.   

Kuvien ja videoiden lisäksi olen löytänyt pelien ihmeellisen maailman IPad:ltä.  Pelejä saa ladattua koneelle netistä. Ihan mitä vain pelejä ei koneelle latailla, esimerkiksi väkivaltaa sisältäviä pelejä ei terapiassa käytetä. Terapiassa asiakkaan pelaaminen ei ole yksilösuoritusta, vaan terapeutti on koko ajan mukana ja pelatessa harjoitellaan erilaisia taitoja. Pelien tulee tukea siis asiakkaiden kuntoutusta. 

IPad:llä kaikki toiminnot tapahtuvat kuvaruutua sormilla koskettaen. Myös peleissä ohjataan tapahtumia sormilla. Tämä jos jokin on hyvä menetelmä harjoitella hienomotoriikkaa eli käsien pienten lihasten hallintaa. Olen ladannut koneelle esimerkiksi pelejä, joissa pilkotaan hedelmiä. Kuvaruudulle ilmestyy hedelmä, joka tulee sormella pilkkoa puoliksi. Toiminto harjoittaa mm. hienomotorisia taitoja, nopeutta ja tarkkuutta. Kuntoutuksessa näitä taitoja kutsutaan valmiuksiksi, joita tarvitaan esimerkiksi kynätyöskentelyyn.  Vaikka toiminto olisi asiakkaalle hidasta ja kömpelöä, on pelaaminen asiakkaasta kuitenkin yleensä mukavaa ja hän jaksaa harjoitella. 

Viimeisimpänä olen hoksannut, että IPad:lle voi ladata satuja. Satuja kuuntelemalla voidaan harjoittaa mm. keskittymistä, käsitteitä ja kuullun ymmärtämistä. IPad:llä saduissa on värikkäät kuvat, jotka tukevat muistia, kun lapsen kanssa muistellaan sadun päätteeksi mitä tässä sadussa tapahtuikaan. 

Kuten kaikessa ”yksi menetelmä ei sovellu kaikille”, ja näin myös IPad:n kanssa. IPad on vain yksi menetelmä kaikkien muiden terapia menetelmien joukossa. Toimintaterapiassa ei jäädä ainoastaan kuvaruudun ääreen, vaan siellä tehdään paljon muutakin mukavaa!

 

Toimintaterapeuttisin terveisin Marika